Karu
vuoristo, hehkuva aurinko ja alhaalla laaksossa kimmeltävä järvi.
Maisema on niin maalauksellinen, että tekee mieli hieraista silmiä:
onko järven vesi todella turkoosia? Auto on pakko pysäyttää
ensimmäiselle levennykselle ja lähteä tutkimaan asiaa.
Kapeat
polut risteilevät kuivan pensaskasvillisuuden läpi rinnettä alas
rantaan. Hyvät kengät kannattaa olla jalassa, sillä matka on
äkkiseltään arvioitua pidempi. Arvotavarat kannattaa autosta myös
ottaa mukaan: huonolla tuurilla ne saattavat patikoinnin aikana
lähteä pitkäkyntisen matkaan.
Vedenrajaan
saapuessa on jo niin kuuma, että ajatus pulahtamisesta käväisee
mielessä, mutta uiminen ei La Pedreran tekojärvessä ole sallittua.
Järvi perustettiin vuonna 1980 lähialueen vesivarannoksi ja
säätelemään La Segura -joen vesiä. Sen pohjoispäässä on 61 m
korkea ja 716 m pitkä pato, jota myöten tie kulkee.
Pääasiallisesti
järven vettä käytetään viljelysten kasteluun mutta myös
joidenkin lähikylien juomavetenä. Vaikka uimaan ei siis sovikaan
mennä, on kalastaminen sallittua – kunhan paikalliset luvat ovat
kunnossa. Järvi suo oivan elinympäristön useille kala- ja
vesilintulajeille, ja rakentamattomat rantakukkulat takaavat
siivekkäille pesimisrauhan.
Turistimassoja
ei täällä näy – vastarannalla sentään jokunen onkija – eikä
minkäänlaisia palveluita ole tarjollakaan. Mikäli kahvihetkestä
haaveilee, kannattaa omat piknik-eväät olla pakattuna takakonttiin.
Järven länsipuolella on useita kapeita hiekkateitä, jotka vievät
aivan rantaan asti, mutta maastoautottoman lienee parasta pysäköidä
päätien varteen ja patikoida loppumatka sopivaa piknik-paikkaa
etsimään. Sitten vain aistimaan luonnonrauhaa ja ihailemaan
huikaisevia näkymiä!
Ja
kyllä, vesi todella on turkoosia – myös läheltä katsottuna!
Teksti
ja kuvat: Mirja Palmanto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti