Taitolentoa espanjalaisittain

Taitolento on laji, joka nostaa sekä lentäjän että katsojan adrenaliinitasoa. Suuri osa taitolentoliikkeistä kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana, esimerkiksi Immelmann-käännös, joka on myös monien maallikoiden tuntema. Osa hävittäjien ilmataisteluliikehdinnästä on kehitetty eri taitolentoliikkeistä. Maailmansodan jälkeen taitolento kehittyi, koska siitä tuli merkittävä osa lentonäytöksiä.

Kilpataitolennossa käytetään espanjalaisen José Luis Arestin 1960-luvulla luomaa liikeluetteloa. Kun peruskuviohin, linjaan, kulmaan ja kaarron tai silmukan osaan tai niiden yhdistelmiin lisätään erilaisia kierre-elementtejä, käytettävissä on tuhansia liikevaihtoehtoja.

Taitolentotoiminta kehittyi Espanjassa niin, että jo 1950- ja 1960-luvuilla maassa oli muutama aktiivinen lentoryhmä. Meille costablancalaisille on varmaan tutuin San Javierin lentokentällä kotipaikkaansa pitävä Patrulla Águila, joka perustettiin nykyisessä muodossaan vuonna 1985. Sen taustalla on Espanjan ilmavoimien Academia General del Aire (AGA), joka sijaitsee Santiago de la Riberassa aivan San Javierin lentokentän vieressä. Kenttä on tuttu myös monille suomalaisille, sillä onhan se lähempänä Torreviejaa kuin Alicanten lentokenttä.

Patrulla Águila ilmassa muodostaen Espanjan lipun värit (kuva: Patrulla Águila)

 

Myös Patrulla Águilan puna-kelta-valkoiset lentokoneet ovat ehkä tulleet tutuiksi monille ulkomaalaisille, sillä niiden harjoittelua ja lentoja näkee silloin tällöin myös Orihuela Costalta ja Torreviejasta käsin. Taitolentoryhmässä on seitsemän espanjalaisvalmisteista CASA C-101 -konetta, joka saavuttaa 770 kilometrin nopeuden ja yltää 14 kilometrin korkeuteen saakka. Näitä koneita käyttävät myös eräiden muiden maiden ilmavoimat. Patrulla Águila on osallistunut toimintansa aikana yli 300 tapahtumaan.

Lauantaimarkkinat Orihuela Costalla

Jos et perjantaina vielä kyllästynyt Torreviejan keskustamarkkinoihin voit aina lauantaisin käydä Orihuela Costan puolella olevilla Playa Flamencan markkinoilla täydentämässä vaatekaappia tai ostamassa parhaat pollot ja tikkuperunat markkinakauppiailta.

Parhaat maustetäytetyt kanat löydät

lauantaimarkkinoilta ja niinpä useat

paikalliset ihmiset varaavat oman kanan

tulleessaan markkinoille ja ottavat sen

lähtiessään pois. Yleensä jo päivällä kanat

ovatkin loppuneet, joten paikalle

kannattaakin tulla ajoissa.

Markkinoilta löytyy mekkoja, paitoja,

housuja, shortseja, laukkuja, vöitä,

kelloja, aurinko- ja silmälaseja, hedelmiä,

herkullista lähiruokaa kotiin

vietäväksi tai paikalla syötäväksi.

Markkinareissun jälkeen voit käydä

rentoutumassa the Celtic Isle leisure

centre -paikassa, tarjolla on live musiikkia

radio Sunshine DJ:n johdolla ja rentoa

oleskelua uima-altaan äärellä. Päivän

uima-allaslippu maksaa 4 €. 

(Teksti ja kuvat: Esa Krautsuk)

 Lisätietoja lauantaimarkkinoista löytyy täältä.

Alicanten postimerkkien ja vanhojen rahojen markkinat

Espanjassa on suuri joukko ihmisiä, jotka uhraavat vapaa-aikansa vanhoille rahoille ja postimerkeille. Costa Blancan alueella on monia asiaan erikoistuneita liikkeitä ja markkinoita. Melkein kaikilla alueen markkinoilla on ainakin muutamia myyjiä, jotka myyvät vanhoja rahoja sekä postimerkkejä.

Alicantessa on joka sunnuntai ja juhlapyhinä markkinat, jotka ovat erikoistuneet yllä oleviin tuotteisiin. Paikka on kaupungintalon aukio (Plaza del Ayuntamiento), markkinat ovat virallisesti kello 9–14 välillä, käytännössä parhaat löydöt tehdään ennen kuin myyjät ovat kunnolla saaneet pöytiään koottua.

Myyntikojuja on monena sunnuntaina aukion täydeltä.

Espanjassa on oma laaja postimerkkihistoriansa. Alan markkinoilla vasta käsittää kuinka suosittua Espanjan postimerkkeilyharrastus oikein on. Esillä on toinen toistaan komeampia teemakansioita, joista voi valita kiinnostuksensa kohteita. Mukana toki on muidenkin maiden merkkejä, varsinkin joissain juna-, laiva- ja lentokoneaiheissa on mielenkiintoista nähtävää. Myös korttien ja kirjekuorien ystäville on tarjolla hienoja löytöjä.

Hieno kaupungintalon aukio tarjoaa erinomaiset

 puitteet raha- ja postimerkkimarkkinoille.

 

Nykyeurot ovat monelle tosi kiintoisia keräilykohteita, eri euromaat kun voivat tehdä joka vuosi omia 2 euron erikoisrahoja, samoin melkein joka vuosi on julkaistu yhteisiä juhlarahoja. Lähes kaikkia eurorahoja oli tarjolla. Markkinoilla oli myytävänä myös Suomen 1 ja 2 sentin lyöntikiiltoisia rahoja. Toki Espanjan ja muiden maiden ennen euroa julkaistut rahat olivat hyvin edustettuina, sekä kolikot että setelit.

Paikallisessa kahvilassa on tarjolla hienoja espanjalaisia

leivonnaisia, jotka ovat viedä kielen mennessään.

Kun kyseessä on keräilyalan markkinat, mukana on myös jonkin verran musiikki-
tallenteiden, vanhojen lelujen ja lehtien kauppiaita. Jos on vähänkin kiinnostunut näiden erikoismarkkinoiden tavaroista, niin asiaan kannattaa varata koko aamupäivä. Sen verran eksoottinen paikka on.

 

Hienolla kaupungintalon aukiolla on myös hyviä leivonnaisia tarjolla paikallisen hotellin kahvilassa, siellä on hyvä istuskella ja tarkastella markkinoilla tehtyjä löytöjä.

Teksti ja kuvat: Stefan Andersson

Alicanten historiaa Sevillassa

Sevilla on Andalusian pääkaupunki ja kulttuurin keskipiste, joka on täynnä upeita ja erikoisia nähtävyyksiä. Sevillasta löytyy runsaasti myös viheralueita, ja yhtenä Euroopan kauneimpana puistona tunnettu Parque de María Luisa on todella nimensä veroinen ja tutustumisen arvoinen. Puiston reunalla sijaitsee vaikuttava Plaza de España, joka rakennettiin vuoden 1929 kansainvälistä iberialais-amerikkalaista näyttelyä varten.

Plaza de España rakennettiin juuri ennen vuoden 1929 suurta pörssiromahdusta. Niinpä sen alkuperäinen rooli maailmannäyttelyn näyttävänä pitopaikkana jäi toivottua vähäisemmäksi. Nykyisin niin paikalliset kuin turistitkin käyvät ihailemassa kokonaisuutta ja monenlaisia yksityiskohtia, joita on laajalla alueella joka makuun.

                               

Plaza de España on upeimpia vierailupaikkoja koko Sevillassa. Sinne on vapaa pääsy, ja sen hienolla pihamaalla on mukava käyskennellä niin päivällä kuin illallakin. Aukiota reunustaa puolikaaressa vaikutuksen tekevä kaunis rakennus Palacio Español. Alueella on vallihaudan tyylinen vesiväylä, jolla voi soudella. Hevosvaunuja saapuu paikalle jatkuvalla syötöllä, ja kaikenlainen toiminta kitaristeista yleiseen ilonpitoon pitävät kenet tahansa paikalla pitkänkin ajan.

                       

Palacio Españolin linnamainen luomus on espanjalaisten versio Versaillesista. Rakennusta koristavat mm. Espanjan eri maakuntien ja niiden pääkaupunkien kauniit kaakelityöt, jotka kuvaavat maan historiallisia tapahtumia. Alicanten loosin aihe on puunilaissodasta. Siinä sotapäällikkö Hamilcar Barca on poikansa Hannibalin kanssa vuonna 231 eaa. perustamassaan sotilastukikohdassa Akra Leukassa, jossa sijaitsee nykyinen Alicanten kaupunki. Roomalaiset valloittivat Akra Leukan vuonna 201 eaa. ja antoivat sille nimeksi Lucentum. Akra Leukan nimi elää nykyään vielä mm. alicantelaisen koripalloseuran nimessä.

Alicanten nimen synnystä on legenda, josta on useita versioita. Yksi suosituimmista löytyy täältä.

La barraca, maalaistalo, josta tuli ylellisyyttä

Vain muutama vuosikymmen sitten Valencian maaseutua rytmittivät valkoiset, jyrkkäkattoiset talot, joita ympäröivät vihannes- ja hedelmätarhat. Talojen nimi on la barraca.

Kirjoittaja barracan edessä Albufeiralla.

 

Koti työn äärellä

Tyypillisimmillään barraca on talo, joka on rakennettu hirsistä ja laastista, jonka katto on olkea ja jonka kummallakin lyhyellä sivulla on ovi – näin talo saatiin kuumalla kaudella helpolla tuuletettua. Alakerrassa on yhdistetty keittiö- ja oleskelutila sekä kaksi tai kolme makuuhuonetta. Portaat johtavat parvelle, jossa kuivatettiin yrttejä tai mulperipuusta poimittuja silkkiperhosen koteloita.

Puhdetyöt tehtiin kylmän aikaan takan äärellä.

Barraca rakennettiin työn keskelle – Valencian viljelysalueelle eli la huertalle se rakennettiin keskelle peltoja, sisämeri Albufeiran alueelle, kalastajien maailmaan barracan oviaukko tehtiin kohti venelaituria.
 

Talon keittiö vesipumppuineen

Barraca oli köyhän väen asunto, sen ainoa ylellisyys oli vesipumppu, josta saatiin talousvesi. Taloa lämmitettiin niillä puilla, joita kaadettiin lähiympäristöstä, useimmiten hedelmäpuiden karsinnasta yli jääneillä oksilla.

Katoava rakennusmuoto

Barraca kertoo ajasta ennen turismia. Talossa käytyään käsittää, miten köyhää elämän Valenciassa ja Murciassa on täytynyt olla, miten kaikki mitä tarvittiin, pyrittiin saamaan omavaraisesti, maasta tai merestä.

Parvelle johtavat portaat.

 

Nykyistä maisemaa katsoessa on vaikea kuvitella tällaisen elämän yksinkertaisuutta. Ja kuten niin monesta muusta katoavasta perinteestä, myös barracasta on tullut ylellisyyttä. Hiljattain oli myynnissä valencialainen barraca, josta pyydettiin (ja tietääkseni myös saatiin) 900 000 euroa. Aika hyvin talosta, jossa ei ole sähköä eikä lämmintä vettä, ei internetiä eikä televisio-
antennia!

Barracassa voi myös yöpyä, majoitusta tarjotaan 100 euron vuorokausihintaan. Halvemmalla kuitenkin pääsee, jos matkustaa Albufeiraan lähelle Valenciaa. Siellä pääsee alkuperäisessä asussa olevaan barracaan tutustumaan 2 eurolla ja kaupan päälle saa vielä veneajelun sisämerellä.

Teksti: Eeva Donner

Kuvat: Christer Donner

Espanjan postilaitos Correos julkaisi helmikuussa 2014 maalaisarkkitehtuurista kolmen
 merkin sarjan, jossa yhdessä on kuvattuna valencialainen barraca.

La Palmera – hevostelua joka lähtöön!

Monen pienen tytön ja vähän isommankin harrastuksena on ratsastaminen. Joillekin se on vasta haave. Eikä se ole pelkästään tyttöjen juttu. Länkkärit hevosten selässä olivat miehiä...

Torreviejassa ja sen lähialueilla on useita talleja, joissa voi ratsastaa. Tässä esittelemme yhden parhaista, suomalais-espanjalaisessa omistuksessa olevan La Palmera -tallin, joka sijaitsee La Matan suolajärven pohjoispuolella keskellä keltaisena notkuvia sitruslehtoja.

Toinen tallin omistajista, suomalainen Pia Aho, saapui Espanjaan perheineen noin 15 vuotta sitten viettä-
mään välivuotta – joka jatkuu yhä. Pia oli ikänsä ollut hevostyttö, mutta vasta Espanjassa hevosista tuli työ, harrastuksesta koko elämä. Pian mies Claus on kiinteistöalalla, tytär Claudia opiskelee yliopistossa, mutta on koko sydämestään äitinsä kaltainen hevostyttö.

Pia Aho

Alussa tallitoimintaa pyöritettiin vanhalla härkätaisteluareenalla. Kun areena purettiin, piti etsiä uudet tilat. Vuonna 2002 Pia ja hänen espanjalainen yhtiökumppaninsa, ratsumestari Antonio, aloittivat La Palmera -ratsutilan pitämisen sen nykyisissä tiloissa.

La Palmeran talleissa on hoitohevosia ja tallin omia hevosia. Siellä järjestetään sekä ratsastuskursseja että annetaan yksityisopetusta.

Perheen pienimmille on poniklubi lauantaisin klo 10–13. Silloin vanhemmat voivat jättää kurssille osallistuvat lapset tallille Pian hoiviin. Klubilaiset tutustuvat hevosiin, hoitavat niitä ja evästauon jälkeen kokeilevat ratsastustakin kukin omien taitojensa ja rohkeutensa mukaan: ensikosketuksen hevosen selkään voivat saada talutusratsastajat ja pidemmälle ehtineet pääsevät ratsastamaan ihan oikeastikin. Klubin tarkoitus on tutustuttaa lapset hevosiin hauskan yhdessäolon myötä ja tarjota samalla vanhemmille muutama tunti omaa aikaa.

Porukka tallilla on kansainvälistä, mutta suomen kielellä pärjää loistavasti. Mikäli ratsastaminen ei kiinnosta, niin vaihtelua lomaohjelmaan saa kärryajelulla. Hevonen valjastetaan kärryn eteen ja retken määränpäänä voi olla esimerkiksi kiva pieni ravintola, jossa tarjolla on herkullinen lounas. Tai sitten voidaan eväät pakata koriin, ja kärrytellä sopivaan piknik-paikkaan luonnonhelmassa. Jokaiselle asiakkaalle voidaan räätälöidä juuri sellainen retki kuin hän haluaa.

Tallille on helppo ensikertalaisenkin löytää. Rantatieltä N-332 La Matan ja Guardamarin puolestavälistä käännytään Los Montesinosiin vievälle tielle. Sitä ajetaan noin neljä kilometriä kiertoliittymään, jossa suolajärven suuntaan kyltti La Palmera. Vastakkaisesti suunnasta tultaessa löytää myös perille helposti. Torrevieja-Crevillente tieltä käännytään kiertoliittymästä Guardamar del Seguran suuntaan. Ajetaan noin kaksi kilometriä kiertoliittymään, josta oikealle pikkutielle. Sitä edetään noin 800 metriä, hevostila sijaitsee vasemmalla puolella. Tässä vielä linkki Google Mapsin karttaan, jonka avulla ratsutilan sijainti löytyy helposti.

La Palmera sijaitsee keskellä sitruslehtoja (kuva: Google Maps)

Varaukset ja tiedustelut: Pia Aho / puhelinnumero 620 622 697

Teksti: Aulikki Mäkinen

Embalse de La Pedrera on turkoosi keidas erämaassa

Karu vuoristo, hehkuva aurinko ja alhaalla laaksossa kimmeltävä järvi. Maisema on niin maalauksellinen, että tekee mieli hieraista silmiä: onko järven vesi todella turkoosia? Auto on pakko pysäyttää ensimmäiselle levennykselle ja lähteä tutkimaan asiaa.

Kapeat polut risteilevät kuivan pensaskasvillisuuden läpi rinnettä alas rantaan. Hyvät kengät kannattaa olla jalassa, sillä matka on äkkiseltään arvioitua pidempi. Arvotavarat kannattaa autosta myös ottaa mukaan: huonolla tuurilla ne saattavat patikoinnin aikana lähteä pitkäkyntisen matkaan.

Vedenrajaan saapuessa on jo niin kuuma, että ajatus pulahtamisesta käväisee mielessä, mutta uiminen ei La Pedreran tekojärvessä ole sallittua. Järvi perustettiin vuonna 1980 lähialueen vesivarannoksi ja säätelemään La Segura -joen vesiä. Sen pohjoispäässä on 61 m korkea ja 716 m pitkä pato, jota myöten tie kulkee.

Pääasiallisesti järven vettä käytetään viljelysten kasteluun mutta myös joidenkin lähikylien juomavetenä. Vaikka uimaan ei siis sovikaan mennä, on kalastaminen sallittua – kunhan paikalliset luvat ovat kunnossa. Järvi suo oivan elinympäristön useille kala- ja vesilintulajeille, ja rakentamattomat rantakukkulat takaavat siivekkäille pesimisrauhan.

Turistimassoja ei täällä näy – vastarannalla sentään jokunen onkija – eikä minkäänlaisia palveluita ole tarjollakaan. Mikäli kahvihetkestä haaveilee, kannattaa omat piknik-eväät olla pakattuna takakonttiin. Järven länsipuolella on useita kapeita hiekkateitä, jotka vievät aivan rantaan asti, mutta maastoautottoman lienee parasta pysäköidä päätien varteen ja patikoida loppumatka sopivaa piknik-paikkaa etsimään. Sitten vain aistimaan luonnonrauhaa ja ihailemaan huikaisevia näkymiä!

Ja kyllä, vesi todella on turkoosia – myös läheltä katsottuna!

Teksti ja kuvat: Mirja Palmanto
 

Ajo-ohje Torreviejan suunnasta: Käänny N-332:lta CV-95:lle San Miguel de Salinasin suuntaan. Käänny heti Vistabellan kylän jälkeen vasemmalle CV-950:lle. Nyt olet järveä kiertävällä tiellä. Ympyrä sulkeutuu, kun Torremendon kylästä käännyt CV-925:lle (joka jatkuu CV-951:nä). Se vie takaisin CV-95:lle. (kuva: Google Maps ja Ingenieriaparaoptimistas.blogspot.com)