Vaarallisten toukkien vaeltelu alkanut!

Pinja (Pinus pinea) on mäntykasveihin kuuluva tyypillinen Costa Blancan alueen puu: pyöreälatvainen, varsin matala havupuu. Pinjamäntyjä kasvaa villinä Välimerenmaissa, erityisesti kuitenkin Espanjassa ja Italiassa. Vanhoista ajoista saakka pinjamäntyjä on viljelty siementensä vuoksi. Siemenet ovat pihkanmakuisia ja suosittua pureskeltavaa. Pinjansiemeniä käytetään paljon ruoanvalmistuksessa, esimerkiksi pestokastikkeessa. Nykyisin niitä käytetään erityisesti mausteena.

Tämän johdannon jälkeen päästään varsinaisen asiaan. Nyt alkaa olla jälleen se aika vuodesta, jolloin etenkin pikkulasten vanhempien ja koiranomistajien kannattaa olla tarkkana liikkuessaan Espanjan luonnossa, sillä ensimmäiset havainnot jokavuotisesta eläinmaailman ilmiöstä on tehty. Lopputalven ja kevään aikana pinjametsien läheisyydessä nimittäin voi esiintyä ns. pinjantoukkia, jotka itse asiassa ovat isokulkuekehrääjänä tunnetun yöperhosen toukkia (thaumetopoea pityocampa). Niiden esiintymiaika voi kestää periaatteessa huhtikuun lopulle saakka, ainakin kylmemmillä alueilla, mutta rannikolla voi huokaista helpotuksesta aikaisemmin.

Näiden muutaman sentin mittaisten toukkien mikroskooppisen pienet karvat ovat nuppineulan kärkeä terävämpiä. Ihmiset saattavat hengittää niitä nenäänsä, suuhunsa ja keuhkoihinsa. Karvojen kulkeutuessa elimistöön voi aiheutua tulehdus. Iholle karvat nostavat ajoksia ja vaikeaa kutinaa. Jos toukan karvoja kertyy elimistöön paljon, siitä aiheutuu yleistä väsymystä, kuumetta ja astmaattisia oireita.

Kun esimerkiksi utelias koira nuuhkaisee tai koskettelee toukkaa käpälällään, niin toukan sisältämä myrkky alkaa erittyä ja aiheuttaa käpälässä aluksi kirvelyä, jota koira yrittää lievittää nuolemalla. Näin myrkky kulkeutuu edelleen elimistöön. Myrkky aiheuttaa voimakkaita allergian tyyppisiä paikallisreaktioita sekä ankaria kipuja ja voi lisäksi aiheuttaa suuhun vakavia vaurioita syövyttäen esim. kielestä osan pois. Ensiapuna voi huuhdella koiran suu ja tassut runsaalla vedellä. Jos koiran kanssa liikutaan toukkien esiintymisalueilla, kannattaa käyttää kuonokoppaa. Kissatkin ovat myrkylle alttiita, mutta ne osaavat itse varoa toukkia ja joutuvat vain harvoin myrkytyksen uhreiksi.

Toukat kutovat pinjan oksille rihmoista pesän, joka on noin 30 cm pitkä halkaisijan ollessa 20 cm. Toukat kasvavat näissä riippuvissa hämähäkin seittikasalta näyttävissä pusseissa. Tällaisia pesiä voi nähdä pinjametsiköissä paljonkin. Toukat koteloituvat maahan tai omaan pesään. Ne etsivät hyvää paikkaa muodonmuutokselleen tullakseen yöperhoiksi.

Ennen koteloitumisvaihetta toukat siirtyvät pitkänä kulkueena toukkapesästä ravintopaikkaan puun oksille ja takaisin. Maassa liikkuessaan toukat kiinnittyvät toisiinsa jopa metrien pituisiksi ketjuiksi. Niillä on veikeä tapa muodostaa liikkuessaan letka, toinen tarttuu suullaan kiinni edellä olevan takapäähän, ja niin edetään pitkässä jonossa! Ihmetellä täytyy, miten ne synkronoivat liikkeensä, kulku on kuin yhden ainoan toukan liikettä, vaikka niitä on useita peräkkäin kiinni toisissaan. Meno on näyttävää ja rytmi virheetöntä. Onpa tehty ihmisen toimesta kiusantekoa niin, että jonon ensimmäinen toukka on johdettu saman jonon viimeisen yksilön perään, jolloin ympyräksi muuttunut jono saattaa kiertää kehää tuntikausia!

Jos omassa pihassa tai lähistöllä on pinjoissa näitä harsomasia toukkapesiä, ei niitä kannata tuhota ilman asianmukaisia suojavälineitä. Parempi olisi jättää hävittäminen ammattilaisille. Jos puut sijaitsevat yleisellä alueella, ovat kunnat velvollisia hoitamaan toukkien hävityksen. Myrkytys kannattaa ennaltaehkäisevästi tehdä jo loppusyksystä.