lauantai 31. toukokuuta 2014

Basurasta paraatipaikalle

Jätehuollon ja kierrätyksen kehityksestä huolimatta basurasta (tai sen vierestä) tekee Espanjassa edelleen löytöjä. Kun kulkee kaduilla silmät ja mielikuvitus avoimina niin hienoja löytöjä tulee vastaan päivittäin. Roskalaatikkoon laitetaan vain sellainen tavara, jolle ei poisheittäjä usko kellään olevan käyttöä. Kaikki sellainen, jolla saattaisi olla uusi elämä edessään joko sellaisenaan tai tuunattuna, saatetaan jättää siihen viereen. Tietysti myös kaikki rahanarvoinen tavara jätetään usein kohteliaasti helposti kerättäväksi (pahvit, alumiini jne..).

Tässäkin hommassa pätee sanonta nopeat syövät hitaat. Jos näet laatikon vieressä mielenkiintoisen näköisen mööpelin tai muun aarteen, ei tosiaankaan kannata jäädä häpeillen miettimään, että kehtaiskos ottaa... roskiksesta! Jollet tartu tilaisuuteen heti niin joku toinen tarttuu, ja pian.

Tietenkään ei ole tarkoitus kerätä kaikkea toisten vanhaa roinaa itselleen vaan keräämisen ilosta. Nurkkiin kertyy turhaa tavaraa itse kullekin joka tapauksessa. Mutta jos näet jotain, jolle uskot löytäväsi käyttöä niin tarjoa ihmeessä sille uusi koti. Siksi ne tavarat laitetaan siihen roskiksen viereen (vaikka se lienee hieman luvatonta...). Ota talteen saman tien! Älä suotta odottele vaivihkaa nurkan takana hetkeä, jolloin kukaan ei muka näe dyykkaamistasi.

Itse olen tehnyt monia löytöjä, korjaillut ja tuunaillut aikani kuluksi niistä omaan makuuni ja omaan kotiini sopivia. Alussa oli Sinooperia ja Erikiipperiä ikävä, mutta pikkuhiljaa löysin korvaavia tuotteita. Kiinankaupasta pikaliimaa 75 senttiä, puuliimaa eurolla jne. Kaikkea löytyy, vähän erinimisinä (ja -hintaisina…). Mielikuvitus käyttöön jo tarvikkeita hommatessa, kokeilemalla löytyy parhaat keinot ja välineet. Hyvä mieli tulee palkaksi sekä hyvästä teosta kierrättämällä että omin käsin tekemisestä.

Keraaminen lampunjalka oli kappaleina ja varjostin käyttökelvoton. Kannoin kappaleet pusseineen päivineen kotiini. Katselin epämääräistä läjää päivän pari. Pikkuhiljaa se alkoi mielessäni muuttua ehjäksi ja kauniiksi. Liimaa, serviettejä, kulta- ja hopeamaaleja, lakkaa… Vaikein osa hommassa oli päättää uuden varjostimen väri; valkoinen, vaaleanvihreä vai vaaleanpunainen? Kaikkia niitä värejä oli lähimmässä ”Honkkarissa” huimaan kahden euron hintaan.

Nyt elää lamppu uutta elämäänsä lukulamppuna makuuhuoneessani. Valvoo kanssani iltaisin ja hoitaa tärkeää tehtäväänsä yöpöydälläni, paraatipaikalla.  (Teksti ja kuvat: Aulikki Mäkinen)

Tästä kasaaminen alkaa...

Palojen yhteensovittaminen on tarkkaa puuhaa...
Saumat peittyvät pian...
Tässä vaiheessa näyttää vielä aika epämääräiseltä...

Serviettien päällimmäinen kerros irrotetaan varovasti ja liimataan ohuella puuliima-vesiseoksella (decoupage-tekniikka). Vesiväripensseli on oiva apuväline.

Valmis tuunattu lampunjalka on viimeistelty kulta- ja hopeamaalilla ja lakattu lopuksi vesiliukoisella lakalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti