El Cid – oikeasti elänyt kansalliseepoksen sankari

Tänään on juhlittu Suomessa maan kansalliseeposta Kalevalaa. Monissa muissa maissa on myös oma kansallinen runomuotoinen kertomuksensa. Espanjassa se on Cantar de Mío Cid. Se on tuntemattoman tekijän 1100-luvun lopussa kirjoittama sankarirunoelma. Sen ainut säilynyt alkuperäiskäsikirjoitus on vuodelta 1207. Eepoksen 3735 säettä ja sen myöhäisemmät muunnelmat ovat espanjalaisille yhtä tuttuja ja yhtä pyhiä kuin Kalevala on suomalaisille. Poikkeuksena on se, että El Cid oli todellinen henkilö.

Eepoksen päähenkilö Rodrigo Diaz de Vivar eli El Cid syntyi todennäköisesti vuonna 1044 alempiarvoiseen aatelissäätyyn pohjois-Espanjassa lähellä Kastilian pääkaupunkia Burgosia. Hän varttui hovissa prinssin seuralaisena. Prinssistä tuli myöhemmin kuningas Sancho II.

El Cid tuli kuuluisaksi urheudestaan taistellessaan prinssin rinnalla maureja ja jopa Aragonian sotilaita vastaan. Hän sai arvonimen El Campeador eli mestarisotilas tai esitaistelija vulgaarilatinaksi, ja myöhemmin kunnianimen El Cid, arabiankielestä al-sidi eli herra. Yhtä kuuluisia ovat hänen sotaratsunsa nimi Babieca sekä miekkansa nimi Tizona, joka on nähtävissä Burgosin museossa.

Eepos sijoittuu Reconquistan aikaiseen Espanjaan. Urhoollinen El Cid joutuu Kastilian kuningas Alfonso VI:n epäsuosioon, ja kuningas karkottaa hänet. El Cid kerää kuitenkin armeijan, saa joukon voittoja maureista sekä sotasaaliin, josta osan lähettää lahjaksi Alfonsolle. Kuningas liikuttuu El Cidin jalomieli-syydestä ja sallii tämän palata takaisin kotiin. Kuningas jopa naittaa El Cidin tyttäret Carriónin suvun prinsseille. El Cidin miehet kuitenkin häpäisevät prinssit syyttämällä näitä pelkureiksi. Tästä loukkaantuneena prinssit pahoinpitelevät vaimonsa. El Cid vaatii kuninkaalta oikeutta ja voittaa prinssit. Sen jälkeen El Cidin tyttäret menevät uusiin naimisiin Navarran ja Aragonian prinssien kanssa.

Vastoin yleistä käsitystä rintamalinjat eivät tuolloin noudattaneet yksioikoisesti uskontorajoja. Lukuisiin kuppikuntiin hajaantuneet kristityt sotivat paitsi islaminuskoisia maureja vastaan, myös heidän rinnallaan. Verojakin kannettiin puolin ja toisin liittosuhteiden ylläpitämiseksi.

Niinpä myös El Cid ehti ottaa yhteen sekä uskonveljiensä että arabitaustaisten valloittajien kanssa. Menestys taistelukentällä teki hänestä aikansa tunnetun sankarin, jota ihailtiin ja vihattiin palavasti, ja jonka maine vain kasvoi aikojen saatossa.