torstai 23. heinäkuuta 2015

La Noche en Blanco ensi kerran Alicantessa

La Noche en Blanco on taide- ja kulttuuritapahtuma, joka on hiljalleen levinnyt moniin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Kampanjan tarkoituksena on yhden illan ja yön aikana tarjota maksutta monipuolisia kulttuuripalveluja yleisölle. Espanjassa on muutama kaupunki jo aikaisempina vuosina järjestänyt näitä tapahtumia.




Nyt on Alicanten kaupunki ensimmäisen kerran toteuttamassa vastaavaa, sillä perjantaina 24.7. klo 20.00–01.00 välisenä aikana on mahdolliuus tutustua seitsemään eri museoon ja niissä varta vasten järjestettyihin ohjelmiin. Tarjolla on mm. musiikkia, teatteria, tanssia yms. Joihinkin tapahtumiin on paikkoja tarjolla rajoitetusti, joten kannattaa etukäteen tehdä varaus ao. paikan verkkosivulla, jossa on myös tarkempia tietoja illan ohjelmasta. Lisätietoja ja yksityiskohtia tarjonnasta löytyy myös mm. tästä linkistä. Alicanten kampanjassa ovat mukana seuraavat museot ja kulttuurikeskukset:

MACA: Plaza Santa María, 3

Museo de Aguas de Alicante-Pozos de Garrigós: Pz. Arquitecto Miguel López s/n

Centro Cultural Las Cigarreras: C/ San Carlos, 78

MUA: Museo de la Universidad de Alicante: Cta. de San Vicente del Raspeig, s/n

MARQ: Museo Arqueologico Provincial De Alicante: Plaza Doctor Gómez Ulla s/n

MUBAG: Museo de las Bellas Artes: C/ Gravina, 13 

Museo Volvo Ocean Race: Puerto de Alicante, Muelle de Levante 10

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Habaneras-rytmit valtaavat Torreviejan!

Jälleen on käsillä aika, jolloin Torrevieja voi osoittaa olevansa yksi Espanjan johtavista musiikkikaupungeista. Vuodesta 1955 lähtien siellä on järjestetty heinä-elokuussa habaneras-musiikille omistettu kansainvälinen juhlaviikko kilpailuineen. Onhan Torrevieja tunnettu paikkakuntana, jonka kautta tämä Karibianmeren saarilta peräisin oleva tunnelmallinen musiikki on tullut Eurooppaan suolalaivoissa työskennelleiden merimiesten mukana.

nä vuonna tämä arvostettu festivaali ja kilpailu (www.habaneras.org) sijoittuvat jo ajalle 19.–25.7.2015. Koska kyseessä on tapahtuman historiassa 61:s kerta ja perinne aloitettiin tasan 60 vuotta sitten Torreviejassa, niin Espanjan postilaitos on päättänyt kunnioittaa asiaa julkaisemalla habaneras-aiheisen postimerkin, jonka painosmäärä on rajoittamaton. Merkki kuuluu ns. B-hintaluokkaan eli on nykyarvoltaan 0,90 euroa, joten se käy korkeintaan 20 gramman postilähetykseen Eurooppaan.

Postimerkissä on vasemmassa reunassa osa La Bella Lola -patsaasta, joka sijaitsee Torreviejan rannalla Paseo Juan Aparicion kohdalla. Lola katsoo valetulla penkillä kaihoisasti merelle odottaen Antonio-miehensä paluuta La Gaviota -aluksella, joka ei koskaan palannut takaisin. Tämän kerrotaan tapahtuneen vuonna 1919 ja Lola odottaa edelleen rannalla päivin ja öin....


Torreviejalla on myös oma nimikkohabaneransa:
 

Tunnelmallinen habaneras-musiikki on rantautunut myös Suomeen. Tässä näyte Bizet'n oopperasta Carmen:


Tunnettu habanera on La Paloma, josta mm. Olavi Virta on laulanut monen mielestä iki-ihanan version suomeksi:


Torreviejassa sijaitsee Museo de la Habanera “Ricardo Lafuente”, jossa on habaneras-musiikkiin liittyvää esineistöä.


torstai 16. heinäkuuta 2015

Dama de Elche jälleen postimerkissä!

Posti käsitteenä on tunteita herättävä aihe tai sitten ei. Espanjansuomalaisilta kuulee mitä erilaisempia kokemuksia esimerkiksi postinkulusta ja postiosoitteiston epäjohdonmukaisuudesta maassa. Tässä ei ole kuitenkaan tarkoitus mennä syvälle sisään näihin syövereihin, sillä mielipiteitä on yhtä monta kuin on kommentoijaa....

Postilähetysten kuljetusmaksujen yksinkertaistamiseksi ja ennakkomaksun ottamiseksi käyttöön synnyttivät maailman ensimmäiset postimerkit Englannissa vuonna 1840. Siihen asti postimaksut olivat olleet hyvin monimutkaisia ja vastaanottaja oli maksanut ne suoraan postinkantajalle. Postimerkki yksinkertaisti tätä huomattavasti. Idea levisi vähitellen myös muihin maihin niin, että Espanjassa julkaistiin ensimmäiset merkit vuonna 1850 ja Suomen suuriruhtinaskunnassa v. 1856 ja isäntämaa Venäjällä seuraavana vuonna.

Espanjassa on julkaistu tähän mennessä kaikkiaan jo lähes 5000 erilaista postimerkkiä. Suomessa merkkien määrä on yli kaksituhatta. Postilähetysten määrät ovat viime vuosina vähentyneet kaikkialla uusien tekniikoiden myötä. Käyttöön ovat tulleet mm. tekstiviestit ja sähköpostit, jotka verottavat voimakkaasti perinteisiä kirjelähetyksiä. Näin ollen postimerkkien painosmäärät ovat pienentyneet. Esimerkiksi Espanjassa nykyään tyypillinen painosmäärä on enää alle 300.000, kun se vielä vuosikymmen sitten oli miljoonan luokkaa.

Espanjan postilaitos Correos julkaisee edelleen hyvin monipuolisia aiheita merkeissään. Viime vuonna aloitettiin uusi Humor gráfico -sarja, jossa tänä vuonna heinäkuun 2. päivänä ilmestyi uusi postimerkki. Siinä tuodaan esille pilapiirtäjä José María Pérez González, joka tunnetaan paremmin nimellä Peridis

 
Kyseessä on pienoisarkki, jonka painos on 250.000 kappaletta. Merkin arvo on erikoinen: 2,84 euroa. Se selittyy sillä, että tuo summa on nykyään kirjatun kotimaisen alle 20 gramman postilähetyksen hinta. Costablancalaisittain merkissä näkyy meille tuttu ja tunnettu aihe, Dama de Elche, joka on kalkkikivestä veistetty naisen rintakuva. Se löydettiin vuonna 1897 muutaman kilometrin päässä Elchen keskustasta sijaitsevasta La Alcudiasta. Teoksen on ajoitettu olevan peräisin noin 400-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Löytöä pidetään hyvin arvokkaana. Nykyään se on Madridin arkeologisessa museossa museossa. Jäljennös siitä on Elchen arkeologisessa museossa.

 













Dama de Elche on ollut jo pari kertaa aikaisemminkin espanjalaisissa postimerkeissä, ensimmäisen kerran vuonna 1969. Daami on ennenkin esitetty humoristisessa sävyssä, sillä vuonna 2000 Espanjan historiaa esittelevässä postimerkkisarjassa se oli laitettu kuuntelemaan musiikkia nykyaikaisin menetelmin. Vuosien varrella Dama de Elche on esiintynyt myös espanjalaisissa seteleissä.


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Legenda Alísta ja Cántarasta

Puhuttaessa Alicanten kaupungista monen verkkokalvolle piirtyy kuva Benacantil-vuoresta, jonka laella Santa Barbaran linnoitus sijaitsee. Vuori linnoituksineen kohoaa rakennusten keskeltä 166 metrin korkeuteen ja hallitsee jylhällä olemuksellaan kaupunkikuvaa.

Jos vuoren rinnettä katsellaan tietystä kohdasta rannan suunnalta, näyttää aivan kuin siinä olisi ihmisen kasvojen sivuprofiili. Kasvot tunnetaan nimellä "La Cara del Moro", ja niiden syntyyn liittyy legenda, josta on useita versioita. Tässä kerrotaan yksi suosituimmista.

Benacantil-vuoren rinteessä voidaan nähdä katsottaessa sopivasta suunnasta ja
sopivalla auringonpaisteella kasvojen sivuprofiili, jonka kerrotaan kuuluvan legendan kalifille.

Tarinan mukaan noin tuhat vuotta sitten Alicanten kalifilla oli kaunein tytär mitä maa päällään kantaa (kuten kaikki prinsessat kaikissa taruissa). Kun Cántara-tytär täytti 16 vuotta, kalifi ajatteli hänen olevan riittävän vanha kihlattavaksi. Kaksi prinssiä, Almanzor ja Alí, oli rakastunut viehättävään prinsessaan.

Kalifi ei osannut päättää kummalle prinssille tyttärensä antaisi. Niinpä hän päätti antaa kummallekin kilpakosijalle tehtävän. Almanzor sai tehtäväksi noutaa kaukaa Intiasta harvinaisia mausteita. Alín tuli kaivaa Tibistä Alicanteen kanava, joka toisi hänen rakastetulleen kirkasta vettä.

Almanzor lähti vaivalloiselle matkalle, mutta Alí kulutti aikaansa lähettämällä helliä rakkauskirjeitä Cántaralle ja toivoi siten ansaitsevansa prinsessan rakkauden. Kalifin tytär menettikin sydämensä sanataiturille. Almanzor sen sijaan suoritti tehtävänsä tunnollisesti loppuun Intiassa ja palasi kotiin toivoen saavansa prinsessan nyt omakseen. Koska kalifi oli sanansa mittainen mies, päätti hän asian Almanzorin hyväksi – huolimatta tyttärensä vastaväitteistä.

Kuultuaan kalifin ratkaisusta Alí murtui niin, että hyppäsi rotkoon. Cántara järkyttyi Alín kohtalosta ja päätti myös päivänsä hyppäämällä alas kalliolta. Nyt puolestaan järkyttyi kalifi, joka kuoli tyttärensä menetyksen aiheuttamaan suruun. Hänen kasvonsa ilmestyivät tuolloin Benacantilin vuoreen.

Tapahtumista liikuttuneet kaupunkilaiset päättivät, että Alín ja Cántaran traaginen romanssi tulee säilyttää jälkipolville ja nimesivät kaupungin Alicantaraksi, jonka siis nykyään tunnemme Alicantena.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Mar Menor on suojaisa uintipaikka

Mar Menorin laguuni sijaitsee Costa Blancan eteläosassa, mutta jos ihan tarkkoja ollaan, se kuuluu Costa Calidaan ja Murciaan.


Sisämaan puoleista rantaviivaa rytmittävät pienemmät tai suuremmat kylät. Kaikissa näistä on sinisen lipun rannat ja viehättävät rantabulevardit kioskeineen  ja ravintoloineen. Meri on tyyni ja rantavesi pitkään matala. Vesi on lämmintä, sillä se lämpenee nopeasti laguunin matalan keskisyvyyden ansioista; syvin kohta on 8 metriä. Hyviä uimapaikkoja löytyy helposti, kun poikkeaa N 332 -tieltä rannan puolelle, esimerkiksi Los Alcázaresin kohdalta.

Mar Menorin rannat ovat useasta kohdasta matalavetisiä ja erityisesti lapsiperheiden suosiossa.

Los Alcázaresin rantabulevardi on noin 5 km pituinen.

La Mangan puoli sen sijaan on tunnelmaltaan hyvin erilainen. Kannas on kapeimmillaan vain 100 metriä leveä, se on 22 km pitkä ja kauttaaltaan tiivisti rakennettu. Hotellit ja huvilat ovat vieri vieressä, ja niiden keskellä kulkee autotie. Kannaksen voi ajaa päästä päähän, mutta samaa reittiä on palattava takaisin, sillä merellä on vapaa pääsy laguuniin sen pohjoisosasta eikä siltaa tässä kohdassa ole. Video näyttää miten kannas on muuttunut vuoden 1956 jälkeen runsaan 50 vuoden aikana:


Ihoa virkistäviä mutakylpyjä voi ottaa laguunin pohjoisosassa La Punticassa. Mar Menorin mudan sanotaan auttavan iho-ongelmiin, jopa reumaan ja muihin nivelsairauksiin. Muta sivellään vartalolle käsin, annetaan kuivahtaa ja pestään sitten pois merivedellä. Pesua ennen on syytä muistaa ottaa mutakylpykuvat (tai video kuten alempana) itselle muistoksi ja tuttaville näytettäväksi. (Teksti ja kuvat: Mirja Palmanto)